Viikonpäivien nimet on korjattava!

6.7.2005

Kuten jo mainitsin auringonpalvonnan fyysisestä ja henkisestä turmiollisuudesta kertovassa kirjoituksessani, Raamattu kieltää auringon, kuun ja muiden epäjumalien palvonnan. Eräs 10 käskystäkin sanoo täysin selkeäsanaisesti, että meillä ei ole myöskään mitään muita jumalia.

Miksi Suomessa sitten kaikkialla palvotaan epäjumalia? Nämä pakanallisten epäjumalien nimet joutuu lukemaan ja kuulemaan aina ja kaikkialla, joka ikinen päivä! Kyseessä ovat nimittäin viikonpäivät. Ne on jostain täysin käsittämättömästä syystä osittain nimetty erilaisten epäjumalien mukaan.

Maanantai tulee ruotsin kielen sanasta "måndag", kuun päivä. Tiistai tulee sekin ruotsista, "tisdag", joka viittaa yhteen pakanallisista viikinkijumalista. Keskiviikkokin viattomasta näöstään huolimatta saattaa viitata Wotaniin tai Hermekseen. Torstai, "torsdag" on sekin Tor-pakanajumalalle omistettu päivä. Perjantai on väännös Frida-pakanajumalan päivästä. Sunnuntai on erityisen törkeästi auringon päivä, kun sen pitäisi olla Jumalan pyhäpäivä, sapatti.

Vain lauantai, jonka nimi tulee sanasta "laugr", ei viittaa pakanajumaliin. Se on "kylpypäivä". Mutta kun muistamme, että ajatus nuoren tytön kylvystä alastomana kuumassa vedessä, ehkäpä jopa hajustetussa vaahtokylvyssä, herättää helposti irstaita, synnillisiä ajatuksia, olisi tämänkin päivän nimi ehdottomasti muutettava.

Portugalilaisten tapaan, ja eräiden henkilöiden jo ehdottamaa mallia noudattaen voisimme tietenkin siirtyä numeraalisiin viikonpäivien nimiin. Meidän viikkomme alkaa "maanantaista", jonka uusi nimi olisi ensimmäinentai, sitä seuraisi toinentai, kolmastai, neljästai, viidestai, kuudestai ja seitsemästai.

Sanomattakin on selvää, että kansamme ehdotonta enemmistöä tällainen ei kuitenkaan tyydyttäisi. Koska maamme on lujasti kristinuskoinen, tulisi jokaisen viikonpäivän nimen myös liittyä uskontoomme. Mutta, koska emme myöskään kannata Suurta Babylonin porttoa, katolista kirkkoa, meidän ei tule nimetä viikonpäiviä myöskään kristinuskon merkkihenkilöiden mukaan.

Nimetkäämme viikonpäivät siis muistuttamaan kristillisistä periaatteistamme. Meidän on löydettävä seitsemän keskeistä oikeaan kristinuskoon liittyvää asiaa, joista viikonpäivien nimet on johdettava.

Työpäivä (ent. maanantai) on luonteva nimi päivälle, jonka aamuna riennämme taas työn pariin virkistävän sapatin jälkeen. Suomi on aina noussut syvästä lamasta suomalaisen työn ansiosta.

Sotapäivä (ent. tiistai) muistuttaa meitä isänmaastamme, jota jokainen kristitty mies on alati valmis puolustamaan, ja suojelemaan ulkoiselta myyräntyöltä. Jokaisen kristityn miehen tulee koko ikänsä valmistautua Harmageddonin taisteluun niin henkisessä kuin fyysisessäkin mielessä. Suojeluskuntien kokoukset pidettäköön siis tiistaisin.

Lähimmäispäivä (ent. keskiviikko) voitaisiin työviikon keskimmäisenä päivänä hyvinkin nimetä työnpäiväksi. Mutta työn aherruksen ohella meidän tulisi muistaa lähimmäisiämme kristinuskon mukaisesti, siksi uusi nimi on lähimmäispäivä. Tämä päivä myös rytmittää työviikkoa, joten jokaisen suomalaisen miehen olisi lähimmäispäivänä hyvä käydä muiden miespuoleisten työtoveriensa kanssa "iltavapaalla" hieman rentoutumassa.

Keskipäivä (ent. torstai) on viikon keskimmäinen päivä - mutta hylkäämme keskiviikko-nimen käyttämisen jotta ensinnäkin vältämme sekaannukset, ja toiseksi että minkäänlaista pakanuuteen viittaavaa jäännettäkään ei nimistöön jää. Keskipäivä on myös se päivä, joka osoittaa vuoden ensimmäisen viikon.

Vitsapäivä (ent. perjantai) muistuttaa meitä kurista ja järjestyksestä, josta etenkin nykynuorisoa olisi syytä alati muistuttaa. Kun kokonainen viikonpäivä, useimmiten se kouluissa kaikkein rauhattomin ja hankalin päivä, on omistettu kurille ja nuhteelle, valistaa se nuorisoa joka viikko kristillisessä hengessä.

Pesupäivä on lauantain uusi nimi. Emme edes ajattele nuoria tyttöjä, jotka alastomana kelluvat kylpyammeessa ties mitä puuhastellen, vaan ajattelemme ainoastaan puhtautta. Uusi nimi tähtää yksinkertaisesti siihen. Samalla perheen vaimoväki muistaa, että pesupäivä on myös pyykinpesun ja siivouksen päivä, eikä aviomiehen tarvitse siitä heitä muistuttaa. On myös ehdotettu nimeä saunapäivä, mutta se kiinnittää liiaksi huomiota vain saunaan, ja jättää muut puhtauteen liittyvät asiat sivuun. Muistammehan, että kyseessä on myös henkinen puhtaus.

Ja pyhän päivämme uusi nimi sapatti oli viikonpäivistä luonnollisesti kaikkein helpoin nimetä. Tämä lepopäivä tarkoittaa tietysti sitä, että menemme kirkkoon nauttimaan runsaasti hyvän sanan leipää.

Nämä uudet viikonpäivien nimet olisi otettava Suomessa käyttöön mahdollisimman nopeasti, ja niiden tulisi myös olla isänmaamme EU:n perustuslaissa. Oikeastaan olisi hyvä, jos maamme asioita ajamassa olisi europarlamentissa joku nerokas vaikuttaja, joka on perehtynyt kaikkiin asioihin tieteellisellä tarkkuudella, ja jolla olisi myöskin selkeä näkemys asioihin kaikkien julkisesti luettavissa esimerkiksi web-sivuilla.


(Mr. Niilo Paasivirta)