Päivä kunnon kansalaisen elämästä!

24.3.2000

Tässä merkittävässä kirjoituksessa selvitän havainnollisesti Oikeiden Mielipiteiden näkökantaa maamme asioista esimerkin avulla; eli kuvailen yhtä päivää kunnollisen, isänmaallisen Suomen kansalaisen elämästä, siinä vaiheessa kun päättäjät ovat ottaneet Oikeat Mielipiteet vakavasti ja kaikki ehdottamani hyvät lait, asetukset ja elintapojemme muutokset on vihdoinkin saatettu voimaan. (Huom. kirjoituksessa esiintyvillä henkilöillä ja nimillä ei ole mitään esikuvaa todellisuudessa ja tarina on täysin sepitetty, joskin hyvin realistinen ja sinänsä oikea.)

On kaunis kevätaamu armaassa Suur-Suomessamme. Kunnon kansalaisen herätyskello pirisee tuimasti; olemme kaupungissa, ja kello on 6 aamulla (maaseudulla herätys olisi luonnollisesti klo 5, koska silloin on aamulypsyn aika). Sotilaallinen kuri tarkoittaa käskyjen ja määräysten järkähtämätöntä noudattamista, ja tätä hyvää periaatetta kunnon kansalainen noudattaa myös arkielämässä. Armeijassamme herätään klo 6. Ja kuten eräs kuuluisa kenraali on sanonut: "Kun on aika kääntää kylkeä, on aika nousta ylös".

Vuoteena kunnon kansalaisella on toki armeijan ylijäämäpunkka. Se on yllättävän hyvä selälle, eikä kapea, rautareunuksinen punkka milloinkaan herätä yöllä synnillisiä ajatuksia jotka voisivat johtaa vaikkapa itsesaastutuksen hirvittävään syntiin. Lapsillemme opetetaan tuon iljettävän teon turmiolliset vaikutukset jo pienestä pitäen, ja myöskin keinot kiusauksienkin välttämiseen. Niinpä kunnon kansalaisemme ponkaisee heti reippaasti ylös sängystä eikä jää loikoilemaan! Ohimennessään kunnon kansalainen karjaisee vaimon makuuhuoneen ja lastenhuoneen ovien takana HERÄTYS!

Ensimmäiseksi kunnon kansalaisemme marssii lastenhuoneeseen tarkistamaan, miten yö on sujunut, ja etenkin sen, ettei mitään syntiä ole tapahtunut. Lapset, Kerkko-Petteriä (13 v) lukuunottamatta ponkaisevat ylös sängyistä ja tekevät reippaasti asennon. Tiina-Aino (12 v) tekee ilmoituksen. Kerkko-Petterillä on ikävä kyllä, havaittu taipumusta itsesaastutukseen. Onneksi varotoimenpiteet ovat toimineet edelleenkin, kuten jo kaksi vuotta, niinpä kunnon kansalainen vapauttaa Kerkko-Petterin kädet yösiteistä, jotta tämäkin pääsee nousemaan. Tiina-Aino on sillä välin jo reippaasti paimentamassa Kotivaloa (9 v), Hermannia (8 v), Urhoa (7 v), Mielikki-Mariaa (6 v) sekä Jormaa (5 v) ylös sängystä.

Tällä välin vaimokin on noussut, ja alkaa heti valmistaa herkullista aamiaista, johon kuuluu mm. lasten suuria herkkuja eli kaurapuuroa, teetä ja näkkileipää. Aamuun kuuluu myös jokaiselle päivän voiannos eli 15 gramman voinappi hyvää, suomalaista maalaisvoita!

Ohjattuihin aamutoimiin kuuluu nopea jääkylmä suihku ja karkeilla pyyhkeillä karaiseminen. Aamutoimien jälkeen lapset pukeutuvat sotilasmallisiin koulupukuihinsa, järjestyvät sotilaalliseen riviin, ja odottavat isän suorittamaa tarkastusta. Muutama reipas ASENTO - LEPO - ASENTO -harjoitus, ja sitten jokainen lapsi tarkastetaan huolellisesti. Voi sentään, Kotivalo on suorittanut aamupesunsa huonosti. Kynsien alla on mustaa likaa! Isä vetäisee vankan, visakoivuisen kämmenpatukkansa esiin, Kotivalo saa neljä oikein kunnon vetäisyä kämmenelleen, ja takaisin pesulle - mars mars! Aikuisena Kotivalo tulee ymmärtämään, kuinka hyvin isä hänet kasvatti, Raamatun mukainen kuri ja järjestys, ja oikeudenmukaiset rangaistukset tuovat nimittäin lapselle turvallisuuden tunteen.

Tästä perhe jatkaa ennen aamiaista, Aino-vaimoa lukuunottamatta, kevyelle aamulenkille, kuten sotilaallinen tapa on. Kunnon kansalaisemme varustautuu Suomi-verryttelyasulla. Ulkona aurinko on juuri nousemassa ja lämpöä on kohtuulliset +4 astetta. Aino-vaimo käy aamulenkkinsä sitten myöhemmin, sillä keittiössä puuhastelu on yksi niistä kotiäidin tärkeimmistä velvollisuuksista. Aamulenkkiä varten varustaudutaan kypärin ja kaasunaamarein. Tänään varustus ei kuulu sotilaskoulutukseen, vaan tällä kertaa kaasunaamarit ovat tarpeen: Ahvenanmaan ydinkoealueelta on tullut pieni laskeuma, joka ei ole vaarallinen, mutta määräys kaasunaamarin käytöstä on annettu varmuuden vuoksi.

Kansalaisen velvollisuuksiin kuuluu tietenkin olla aina valppaana rikollisen tai yhteiskuntamme vastaisen toiminnan varalta. Tätä ei kunnon kansalaisemme unohda hetkeksikään, myös aamulenkillä tarkkaillaan huolellisesti ympäristöä. Kansalaisemme aamuhölkkä suuntautuu ensimmäiseksi puistoon, sillä kerran puistossa oli havaittu yhteiskuntamme vastainen hylkiö MAKAAMASSA puhtaalla puistonpenkillä! Kunnon kansalaisemme mainitsee jälleen tuon saastaisen hipin, pohjasakan, työttömän loisen, jotta tämä tärkeä asia painuisi syvälle lasten mieliin.

Tällä kertaa puistossa ei kuitenkaan tapahdu mitään tuon kaltaista. Naapurin Ilpo-setä vain tulee vastaan kuuden dobermanninsa kanssa. Ilpo-setä kouluttaa nimittäin palveluskoiria poliisin ja armeijan käyttöön. Lapset haluaisivat taputtaa koiria, mutta Ilpo toteaa naurahtaen: "Ei ei, lapset, nämä koirat purisivat tuollaiset pikku kätöset irtipoikki yhdellä haukkauksella!". Kunnon kansalaisemme ja Ilpo jäävät hetkeksi keskustelemaan isänmaamme tilanteesta. Yhteiskuntamme vastaisten ainesten ulkomailta johdettu myyräntyö on kummankin mielestä edelleen eräs päivänpolttavista ongelmista, vaikka vakoojia ja agitaattoreita onkin saatu "leiriytymään" metsätöihin viime vuosina jo sangen merkittävä määrä. Ilpon ja isin neuvotellessa lapset keräävät ison nipun pajunvitsoja isän määräyksestä.

Isä ja lapset saapuvat reippaan aamulenkin jälkeen kotiin, jossa aamiainen jo odottaakin. Kunnon kansalaisemme avaa radion ja valitsee Valtion Kanavan. Koko perhe kerääntyy ennen ruokailua kuuntelemaan ohjatun aamuhartauden. Radion pappi muistuttaa saarnan lopuksi vanhempia tämän päivän velvollisuudesta: on nimittäin pitkäperjantai, päivä, jona lapset on piiskattava huolellisesti, jotta he muistaisivat Vapahtajamme kärsimyksiä ristillä. Kunnon kansalaisemme toki muisti tärkeän päivän. Perinteinen pitkäperjantain selkäsauna pajuvitsalla paljaalle takapuolelle tuo lasten mieliin elävästi Jeesuksen opetukset, ja lapsista kasvaa empaattisia, tasapainoisia kunnon kristittyjä kansalaisia. Pappi muistuttaa myös helvetin lieskoista, jotka kiduttavat iankaikkisesti kodin, uskontomme tahi isänmaamme vastaisia saastaisia syntisiä.

Syödessä on kunnon kansalaisellamme vielä aikaa kuunnella aamun poliisiraportti. Homo- ja lesbopartiot ovat saaneet yöllä kaupungilla kiinni peräti kahdeksan homoepäiltyä! Poliisi kehoittaa silti kansalaisia edelleen lähettämään vihjeitä ja ilmiantoja, jotta homot, lesbot, pakolaiset, sivarit, kettutytöt, vegaanit, luonnonsuojelijat, ateistit, evouskovaiset, noidat, kannabisnarkkarit, aidsit, jääkiekkoilijat, pakolaiset, opiskelijat, työttömät, larppaajat, merkonomit ja nuoriso saataisiin kiinni ja tuomituksi työleirille, joka on parempikin kuin heidän aiempi ns. "vapautensa". Yhteiskuntamme huonot ainekset ovat työleirillä tekemässä edes jotain maamme puolesta, eivätkä enää loisi ja häiriköi hyvien ihmisien joukossa.

Ennen töihin lähtöä kunnon kansalaisemme hakee saunasta pajunvitsat, jotka olivat siellä likoamassa lämpimässä suolavedessä. Lasten on aika saada pitkäperjantain selkäsaunansa, ennen kuin valtion auto hakee heidät takaisin Konnunsuon Koululeiriin. Ja voi sitä parkua ja itkua, kun lapset saavat kasvatuksensa! Mutta se on välttämätöntä, jotta lapset eivät milloinkaan unohtaisi Jeesuksen kärsimyksiä ristillä. Piiskan läiskähdellessä lasten takaosaan kunnon kansalaisemme pitääkin samalla pienen pääsiäissaarnan, jotta lapset muistaisivat, miksi tämä velvollisuus on kestettävä. Mutta Pim-pom! Sanookin jo ovikello - siellä ovat Valtion Kouluvartijat, jotka ovat tulleet hakemaan lapsia. Aino-äiti ja isä vilkuttavat nyyhkyttäville lapsille, jotka lastataan kontteihin. Kun kontit ovat täynnä, ne kuljetetaan rekoilla rautatieasemalle, josta ne lähtevät junalla taas kohti Konnunsuota, jossa sijaitsee erinomainen koulusiirtolamme, joka hoitaa vaikean kasvatustehtävämme, ja johon koko kansa luottaa horjumatta.

Pitkäperjantai ei ole kunnon kansalaisellamme vapaapäivä, vaan hänen on aika lähteä vastuulliseen työhönsä, Valtion Tiedonvalvontakeskukseen. Kunnon kansalaisemme on siellä tärkeä osa Valtiomme turvallisuutta, sillä hän on eräs Internetin Valvojista! Maamme kaikkea Internet-liikennettä tarkkaillaan keskuksessa, ja sen kautta kulkee myös kaikki ulkomaille lähtevä ja ulkomailta tuleva liikenne.

Kunnon kansalaisemme marssii sotilaallisen reippaasti autotalliin, ja käynnistää kotimaisen autonsa. Vanha kunnon häkäpönttö on jälleen maassamme kunniassa - se on vapauttanut maamme kaiken maailman ählämien kiristyksestä, kun bensiiniä ei enää tarvita. Matka halki kaupungin keskustan sujuu helposti, sillä liikenneruuhkat ovat historiaa. Suurin osa liikenteestä on linja-autoja, vain muutamia yksittäisiä henkilö- ja pakettiautoja on liikkeellä. Eräässä vaiheessa matkaa kansalaisemme joutuu hieman odottelemaan, sillä suuri joukko kansalaisia marssii tien yli - he ovat viemässä lisää kirjoja joka-aamuiseen kirjarovioon torilla. Siellä poltetaan väsymättä yhteiskuntamme vastaisia aineksia sisältäviä kirjoja, lehtiä, äänilevyjä, videoita ja tietokoneohjelmia! Kunnon kansalaisemme panee merkille myönteisen seikan: kokonaista kontillista Linux-ohjelmapaketteja ollaan juuri heittelemässä tuleen.

Keskustassa vilkas jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden massa on työ- ja koulumatkoillaan. Kaikki toki väistävät kunnon kansalaisemme autoa asianmukaisesti. Mutta yhtäkkiä eräs hipin näköinen, partainen teini ryntääkin tien yli röyhkeästi aivan kunnon kansalaisemme hienon auton edestä! Kansalaisemme tuntee velvollisuutensa; selkeissä lainrikkomistapauksissa, kuten tämä, on tyrkättävä rikollinen nurin! Niinpä kunnon kansalaisemme polkaisee hieman kaasua, kääntää ohjauspyörää, ja komean, useita luunmurtumia ennustavan räsäyksen säestyksellä hippi lennähtää kauas jalkakäytävälle. Muut kansalaiset nyökkäävät hyväksyvästi, sillä oikeus on tapahtunut. Autoilijoiden sortohan maassamme on vihdoin loppunut, esimerkiksi nopeusrajoitukset on lopultakin lakkautettu tarpeettomina.

Kunnon kansalaisemme saapuu työpaikalle, ja luovuttaa autonsa kunnioittavasti kumartelevalle paikoitusalueen hoitajalle pysäköitäväksi. Maamme täystyöllisyys on asia, jota myös lahjattomat ja vajavaiset kansalaisemme on opetettu kunnioittamaan. Jokaisella rehellisellä kansalaisella on oma tärkeä tehtävänsä valtiossamme. Vain yhteiskuntamme vastaiset ainekset on eristetty yhteiskunnan ulkopuolelle, jossa heidät kuitenkin on asetettu tuottavaan metsä- yms. työhön.

Kunnon kansalaisemme astelee sotilaallista tahtia virastotalon ovelle, jolla hän avaa turvaoven henkilökortillaan ja tunnusluvullaan. Panssaroitu eteinen on varustettu erinomaisin turvalaittein. Kamerat panoroivat ja metallinpaljastimet humisevat, kun automaattinen turvatarkastus läpivalaisee Valtion Tiedonvalvontakeskukseen saapujan kiireestä kantapäähän. Tämä laitos on erityisen turvallinen, yksikään luonnonsuojelija, hippi, sivari tahi muu yhteiskuntamme vastainen terroristi ei koskaan voi päästä sisään.

Turvatarkastuksen jälkeen kansalaisemme astelee ripeästi eteenpäin, pysähtyen vain ohimennen luovuttamaan päällysvaatteensa ja hattunsa palvelijan huostaan. Sotilaallisen täsmällisesti hän astuu toimistonsa ovesta sisään tarkalleen klo 7:00. Näpsäkkä blondi sihteerikkö nousee heti tuolistaan, tervehtii kansalaistamme kunnioittavasti, ja antaa lyhyen, jämäkän selostuksen päivän ohjelmasta. Tänään on odotettavissa itse Nettivalvontaministerin tarkastuskäynti.

Kunnon kansalaisemme kulkee toimiston sivuovesta ulos, ja astelee napakasti pitkin pitkää käytävää, jota koristavat presidenttiemme (pl. vääriä mielipiteitä kannattaneiden presidenttiemme) valokuvat. On aamukahvin aika. Muutkin miehet ovat saapuneet johtoportaan kahvittelusaliin. Somat tarjoilijatyttöset jo kaatelevatkin höyryävää, vahvaa kahvia kuppeihin. Valtion Tiedonvalvontakeskus tarjoaa joka aamu myös perinteisen konjakkinaukun ja sikarin.

Aamukahvin aikana on myös epävirallisen sisäpiirin palaverin aika. Naureskellen miehet hätistelevät tarjoilijatyttöset pois kahvittelusalista leikillisin nipistelyin ja takamuksien taputteluin. Sitten miehet neuvottelevat pikaisesti tärkeistä asioista. Useimpia näitä asioita emme luonnollisestikaan voi tähän kirjoittaa, sillä kyse on Valtion asioista. Esimerkkinä voimme toki kertoa, että eräs näistä tärkeistä miehistä mainitsee erään yövuoron havaitseman nettisivun, jolla epäillään olevan yhteiskuntamme vastaisia mielipiteitä. Kunnon kansalaisemme pirauttaa sihteerikölleen ja käskee tätä imuroimaan ko. nettisivuston välittömästi koneelleen tarkkaa tutkimusta varten. Lisäksi sihteerikön tehtävä on desinfioida tiedostot viruksien, ja epäsiveettömien kuvien varalta, onhan niiden katselu laissamme ankarasti kiellettyä ja Valtion Tiedonvalvontakeskus noudattaa käskyjä ja määräyksiä järkähtämättömästi, eli sotilaallista kuria noudattaen.

Hiukan ennen kello 11, heti aamukahvin jälkeen, kunnon kansalaisemme lähtee kohti viidennentoista kerroksen edustustiloja, sillä siellä tarjoillaan tänään lounas, jolla on läsnä myöskin itse Nettivalvontaministeri. Hissistä kansalaisemme astelee Ministerin kunniaksi soivan Porilaisten Marssin tahdissa pitkin pitkän käytävän punaista mattoa, kultasalin ja peilisalin läpi suureen juhlasaliin. Siellä kaikki työntekijät asettuvat sotilaalliseen riviin, valmiina tervehtimään Ministeriä. Sieltä tuo nerokas mies, valtiollemme tärkeä henkilö jo saapuukin Supon turvamiesten ympäröimänä. "HYVÄÄ HUOMENTA HERRA MINISTERI!", Internet-valvontaosaston työntekijät karjaisevat.

Kansalaiset siirtyvät lounaspöytään, jolle sievät minihameisiin pukeutuneet tarjoilijatyttöset jo kattavatkin perinteisiä suomalaisia lounasruokia sekä juomia. Alkupalojen jälkeen Ministeri nousee pitämään lyhyen puheen, jossa hän kiittää Internet-valvontaosastoa hyvästä työstä, sekä muistuttaa siitä, kuinka yhteiskuntamme vastaiset ainekset kuitenkin toimivat edelleen, ja kuinka heidät on kitkettävä maastamme pois. Seuraava puhuja onkin itse kunnon kansalaisemme, joka kiittää Ministeriä, ja vakuuttaa Osaston edelleen työskentelevän väsymättä maamme puolesta.

Samassa ruokasaliin ryntää tohkeissaan eräs valvontakonesalin apulaistyöntekijä! Valvontaosaston miehet punehtuvat suuttumuksesta! Kuinka tuo nulikka, tuo alhainen saasta, kehtaa häiritä edustuslounasta! Itse Ministerikin jo pyytää lähimmältä Supon turvamieheltä jousipamppua, jotta hän voisi korkeimman omakätisesti opettaa kurittomalle vintiölle tapoja, mutta apulaistyöläinen onnistuu kuitenkin huutamaan asiansa julki vaikka Supo-miehen saapas painaakin hänen kasvojaan lattiaan: hän on rutiinisurffailussa havainnut HUUMEMYÖNTEISEN kotisivun!

Pikkuasiat haihtuvat samantien miesten mielestä, ja kaikki lähtevät hoitamaan tätä kiireellistä hätätapausta! Huumemyönteisyys on erittäin ankara rikos, ja jokainen huumemyönteinen sivu on erittäin haluttua riistaa. Ministeri haluaa kuitenkin jäädä pampun ja Supo-miesten kanssa hoitamaan aloittamansa työtehtävän. Niinpä miestemme kiirehtimistä kohti hissejä säestää tuttu pampun läiskähtely ja tukahtuneet huudahdukset.

Perillä valvontakonesalissa kansalaisemme juoksee heti kohti Nokialaista turbo-nettipäätettä. Jokainen apulainen on määrätty nostamaan surffaustehot välittömästi hätätasolle. Miehet voivat suorastaan kuulla, kun miljardit megabitit surahtavat pitkin suprajohtavia kaapeleita! Jäljitysasiantuntijat ovat muutamassa sekunnissa selvillä huumemyönteisen sivun sijaintipaikasta, sekä sen kirjoittajan ja hänen kaikkien sukulaistensa ja tuttaviensa jokaisesta salaisuudesta. Kunnon kansalaisemme itse imuroi ja desinfioi koko sivuston ennätysnopeasti! Suurella plasmanäytöllä vilkkuukin jo uusi ennätys: yli 700 gigabittiä sekunnissa. Mutta nyt ei ole aikaa soittaa iltapäivälehdille, nyt on kiire.

Salamannopeasti kunnon kansalaisemme syväanalysoi sivuston. Tarkistusohjelmat pyörivät täydellä prioriteetilla. Hetkessä huumemyönteinen maininta on eristetty ja yhdistetty kaikkiin asiaankuuluviin lakipykäliin. Rivikirjoitin suoltaa valmiin tuomiokirjelmän, samalla kun se jo automaattisesti sähköpostitetaan valtakunnantuomarille. Näin vakavassa tapauksessa tuomio hoidetaan kokonaan sähköisesti ja paperit lähetetään perässä. Tällä kertaa tuomioon johtaa selkeästi laiton mielipide, jossa väitettiin kannabista miedoksi huumeeksi! Tapaus on päivänselvä, rangaistus tulee olemaan ankara, mutta se on välttämätön maamme turvallisuuden kannalta. Kannabisnarkkarit levittävät AIDSia ja turmelevat pieniä lapsiamme huumeiden ja sitä kautta valkoisen orjakaupan kynsiin!

Tällä välin jäljitysosasto on jo lähettänyt hälytyksen Supoon. Mustat autot ampaisevat talleista ja lähtevät täyttä vauhtia kohti rikollisen tämänhetkistä sijaintia. Tuskin rikollinen, joka on teini-ikäinen tyttönen, ehtii edes tajuta, mikä häneen iski, kun Supon SWAT-team tulee sisään tehokkaalla tyylillään karmit kaulassa. Pamppujen mäiskeen säestyksellä tyttönen ajetaan ulos, riisutaan, tutkitaan pikaisesti, isketään käsi- ja jalkarautoihin, pakkopaitaan ja mustaan huppuun, ja paiskataan nopeasti Supon Sinivalkoisen Maijan (ent. ns. "Musta Maija") panssaroituun takaosaan. Tutkintaosaston miehet kääntävät sillä välin tyttösen asunnon ylösalaisin. Sieltä paljastuu luonnonsuojelumyönteistä materiaalia! Kyseessä on siis mahdollisesti myös kettutyttötapaus. "Tästä rapsahtaakin muutama vuosi lisää metsätöitä", tokaisee komisario naurahtaen. Löytyypä tuosta rikollisten pesästä jopa kone, johon on asennettu turmiollinen Linux-käyttöjärjestelmä, vaikka vain Microsoftin erinomaiset käyttöjärjestelmät ovat olleet sallittuja jo useamman vuoden ajan. Lieköhän tuo saatanan kätyri, noidan äpärä ja opiskelija vielä kaiken lisäksi feministi ja homoseksualistien suojelijakin - sen ottavat sitten kuulustelijat selville Supon kellareissa.

Sillä välin VTVK:ssa Ministeri on saapunut valvontakonesaliin, ja kehuu miesten ripeää toimintaa. Mutta sitten Ministerin onkin aika lähteä seuraavaan tarkistuskohteeseensa, ja Valvontaosaston miesten puolestaan aika lähteä iltapäiväkahville. Työetuihin kuuluu myös sauna ja uinti kattohuoneiston uima-altaassa. Nuoret, sievät saunottajatyttöset Staatsjugendista (SJ) hoitelevat vihtomisen, mutta siirtyvät sitten lauteilta, kun miehemme kilpailevat leikkisästi, kuka kestää kovimmat löylyt. Lopuksi viimeisetkin miehet ryntäävät kuitenkin uima-altaaseen. Hyvän kunnon ylläpito on erityisesti Valtion palveluksessa tärkeää, niinpä miehemme uivat vähintään pari altaanmittaa eli sata metriä kukin.

Iltapäiväkahvittelu hoidetaan tänään pienemmässä takkahuoneessa, sillä suuren takkahuoneen jääpalakone on huollossa. Reilu pala vanhaa kunnon Sinistä lenkkiä sinapin kera, kuten laki määrää, ja tuopillinen perinteistä suomalaista olutta tekee terää, samalla kun sievät saunottajatyttöset hierovat miesten hartioita ja tekevät muita pieniä mutta niin miellyttäviä palveluksia. Edes tauolla miehemme eivät toki unohda velvollisuuksiaan, vaan leikkisämmän keskustelun ohella puhutaan välillä Valtiomme asioista. Kunnon kansalaisemme on painokkaasti sitä mieltä, että eduskunta- ja presidentinvaalien äänestysmaksua olisi korotettava nykyisestä 5000:sta 10000:een markkaan, ja että uudet 20 ydinvoimalaa olisi rakennettava aiottua nopeammassa aikataulussa. Muut ovat tietenkin samaa mieltä.

Iltapäiväkahvittelun jälkeen työpäivä jatkuu rauhallisemmissa merkeissä. Kunnon kansalaisemme käy läpi muutamat epäilyttävät nettisivustot, mutta niissä ei ole valitettavasti vielä aineksia kunnon syytteeseen. Niinpä kyseiset sivustot sekä niiden tekijät vain asetetaan toistaiseksi normaalin 24 tunnin tarkkailun, kuuntelun ja kuvauksen alaiseksi. Valtiomme turvallisuuden kannalta ennaltaehkäisevä toiminta on havaittu kaikkein tehokkaimmaksi tavaksi hoidella epäilyttävät ainekset.

Työpäivän lopuksi on kunnon kansalaisellamme vielä miellyttävä velvollisuus olla läsnä, kun jokaperjantainen julkinen rangaistustilaisuus järjestetään Kansanaukiolla aivan Tiedonvalvontakeskuksen lähellä. Tänään raipparangaistuksensa saa mm. muutama verkkorikollinen; he ovat julkisesti levittäneet linkkejä ulkomaisiin WWW-palveluihin. 12 paria raippoja on se ankara mutta oikeudenmukainen fyysinen rangaistus, joka vääriin mielipiteisiin mahdollisesti johtavan informaation levittämisestä on lakiin kirjattu. Runsaasti kansalaisia on kerääntynyt katsomaan rikollisten oikeudenmukaista rankaisemista. Myös pappi on paikalla pitämässä perinteistä pitkäperjantain rangaistustilaisuuden puhetta. Pappi muistuttaa, ihmisten kuunnellessa hiiskahtamatta, helvetin lieskoista, jotka odottavat jokaista synnintekijää. Lopuksi kaikki rukoilevat yhdessä.

Kunnon kansalaisemme nousee hienoon, nopeaan autoonsa ja ajaa kotiinsa. Siellä vaimo onkin jo valmistanut pientä iltapalaa, ja tarjoilee sen kansalaisellemme, joka istuu jo mukavasti laiskanlinnassa TV:n ääressä. Uutiset kertovat päivän merkittävistä pidätyksistä, joihin kunnon kansalaisemmekin oli vaikuttamassa. Kun kansalaisemme huomauttaa asiasta vaimolle, tämä ei seiso kuuntelemassa, vaan lähtee töykeästi menemään takaisin keittiöön! Raamattumme ja lakimme määrää kuitenkin vaimoa olemaan kuuliainen miehelleen, niinpä kansalaisemme velvollisuus on käskeä vaimoa hakemaan keppi ja antaa sillä vaimolle hieman muistutusta. Vaimo talttuukin, pyytää anteeksi ja kiittää miestään ojennuksesta. Kunnon kansalaisemme on esimerkillinen ihminen, sillä hän muistaa velvollisuutensa myös kotona!

Vaimo muistuttaa nöyränä kansalaistamme, että huomenna olisi vietävä muutama kirje postiin, josta ne ennakkotarkastuksen jälkeen lähtevät kohteisiinsa. Miehemme murahtaa myöntävän vastauksen. Vaimo jää vielä hiukan röyhkeästi norkoilemaan olohuoneeseen. Kansalaisemme tietää, mistä on kyse, ja muistuttaa vaimoa jälleen, että tietokoneen käyttäminen ei sovi naisille, minkä hän on työssään niin usein havainnut, ja ettei vaimolle nettipäätettä tulla edelleenkään näinollen hankkimaan. Vaimo on toki kuuliainen, ja nöyrtyy miehen päätökseen kuten Raamattumme käskee, ja palaa keittiöön.

Kansalaisemme katsoo vielä TV-uutiset loppuun. Illan mielenkiintoinen erikoisraportti kertoo koulukiusaamisen kehityksestä maassamme. 1900-luvulla koulukiusaamisen kauniit perinteet olivat vähällä hävitä, mutta isänmaalliset ja perinteitä kunnioittavat isät siirsivät kuitenkin perinteen eteenpäin, niin että nykyään vanhat kunnon kunniasäännökset ja kiusaamisperinteet ovat jälleen kunniassa. Ne karaisevat ja opettavat Konnunsuon koulusiirtolassa nuoremme pitämään puolensa. Siltä varalta että vihollinen joskus hyökkää maahamme, on hyvä, että tappelutaidot opetetaan jo pienestä pitäen, ja mikä olisikaan siihen parempi tapa kuin vapaa koulukiusaaminen.

Haukotellen kansalaisemme vetäytyy iltatoimiin ja sen jälkeen makuuhuoneeseensa yöpuulle. Huomenna on nimittäin aikainen herätys, kun kansalaisemme lähtee metsästysseuran kanssa riistanhoitoalueelle ampumaan susia, karhuja, ilveksiä, kettuja, sorsia ja muita vahinkoeläimiä. Toissaviikon retkellä seurue sai kaadettua jopa muutaman laittoman siirtolaisen! Ehkä tälläkin kertaa onnistaa - se tietäisi tapporahoihin reilua bonusta. Ennen nukkumaanmenoa kansalaisemme muistaa vielä tarkistaa, että vaimo on puhdistanut aseen ja laittanut muutkin varusteet valmiiksi. Kyllä on.

Vuoteessa kansalaisemme lukee vielä hetken uusinta Virallista Lehteä, jossa ovat mm. viimeisimmät oikeat mielipiteet. Jokaisen kansalaisen tulee ne osata, ja erityisesti valvontaviranomaisten, joiden kunniakkaaseen joukkoon myös kansalaisemme kuuluu. Ennen nukkumaanmenoa velvollisuuksiin kuuluu vielä iltarukous. Sitten kansalaisemme napsauttaa murtohälyttimen ja ansoituslaitteet päälle, sammuttaa yölampun, ja päivä on pulkassa.


(Niilo Paasivirta)