Ns. etniset keittiöt myrkyttävät nuorisomme!

5.5.2005

Kuten jo aiemmin kerroin kirjoituksessani "Useampi päivä kuin makkara", on viime aikoina lähes jokainen meistä vaikeat pula-ajat ja nälät kokeneista varttuneemmista ihmisistä yhä enemmän huomannut nuorison tavattoman ylenkatsonnan ja halveksunnan perinteistä suomalaista perusruokaa kohtaan. Jokainen voi hiljaa mielessään miettiä syytä, miksi erityisesti nyt nuoret lyövät kasvoihin kansamme jaloja perinteitä, ja sitä hyvää ruokaa, jonka voimalla olemme aina lyöneet vainolaiset maastamme, eikä sitä tässä yhteydessä tarvitse sen tarkemmin siis käsitellä.

Syynä on tietysti valtavan laaja ja agressiivinen ulkomaalaisten eli ns. etnisten keittiöiden ja ruokalajien tunkeutuminen maahamme. Perinteisesti nuorisomme on aina halveksinut ja sylkenyt kaiken suomalaisen ja perinteisen päälle, ja kääntänyt ihailevan katseensa kaikkea ulkomaalaista kohtaan. Niin tälläkin kertaa.

Esimerkiksi italialaisesta keittiöstä kotoisin oleva köyhien maalaisten arkiruoka eli pizza on saanut nuorisomme villiksi. Tämä halvalle vehnätaikina-alustalle viikon tähteistä kasattu oksennuksen tai ripulin näköinen sekasotku on maassamme jostain syystä tavattoman suosittua. Ja toki alkuperäinen idea koko ruuastakin on jo täysin kadonnut. Suurimman osan pizzoista lääppivät nimittäin kasaan turkkilaiset kokit.

Mistä pääsemmekin ns. turkkilaiseen ruokaan. Sitähän maassamme ei tarjoilla. Vaan tarjoillaan ns. kebabia. Sitä ei edes tehdä lampaanlihasta ja lampaantalista, vaan milloin mistäkin, eivätkä lisukkeillakaan ole mitään tekemistä aidon turkkilaisen ruuan kanssa. Tätä kebabin irvikuvaa sitten myydään nuorisolle suunnattomia määriä. Tässä en millään tavalla halua väheksyä turkkilaisia, hehän päinvastoin käyttävät tilaisuuden ja tarjoavat sitä, mitä nuorisomme haluaa. Vika on nuorisossa.

Iso-Britanniasta voimme erinomaisen havainnollisesti todeta, mitä ns. intialainen ruoka on tehnyt. Koko Britannian imperiumi sortui lyhyessä ajassa, niin että edes Kanada on hädin tuskin enää jäsen. Kuten Wistrand'in "Kotilääkäri" sanoo, maustinten käyttämistä pitäisi niin paljon, kuin mahdollista rajoittaa. Ne sisältävät kiihottavia ja tuikeita haihtuvia öljyjä ja hartseja, ja ne ovat verta ärryttäviä. Intialaiset ruuat ovat totisesti tunnettuja mausteisuudestaan, ja suomalaisten herkille vatsoille eivät nämä mausteet sovi. Emme ole niihin tottuneet.

Mitä on sanottu intialaisesta ruuasta, voidaan sanoa myös thaimaalaisesta keittiöstä, ja jopa painokkaamminkin. Thaimaalaisen keittiön erikoisuutena on myös lisätä ns. kalakastiketta jokaiseen ruokaan, jotka muuten ovat kaikki myös mielipuolisesti tuliseksi maustettuja. Nuorisoa tulisi valistaa siitä, että ns. kalakastike on todellisuudessa mädäntyneestä kalasta valutettua litkua. Vain ruotsalaiset syövät mätää kalaa. Kokemukseni mukaan nämä faktat vieroittavat nuoria tehokkaasti thaimaalaisen keittiön invaasiosta.

Erilaiset ns. kiinalaiset ruuat voimme onneksi tässä suhteessa jo nykyisin lähes sivuuttaa. Jopa nuorisokin on varmasti jo kuullut siitäkin kiinalaisesta ravintolasta, jonka herkkuna oli rotanliha. Kissa- ja koira-ateriat eivät kelpaa edes nykynuorisolle, joten kiinalaisen keittiön suosio lieneekin jo ripeässä laskussa.

Viimeisin villitys on sitten tämä ns. sushi. Vanhat tietävät, että raaka kala, paha pala - nuoret eivät tiedä. Tottakai japanialaiset voivat syödä raakaa kalaa, kun he syövät sen suunnilleen saman tien, kun se merestä ylös kiskaistaan. Nuorison hygieniatason tuntien heidän ei kannattaisi kuitenkaan ottaa mallia tästä. Lukemattomat nuoret tytöt ovat saaneet maksaa villityksestä terveydellään, kun matotartunnan aiheuttama kalvetustauti on heidät riuduttanut.

Vastuuttomat henkilöt levittävät turmiollista ruokakulttuuria nyt internetissä. Sen syövereistä, jonne ei ilman laajaa asiantuntemusta ole mitään syytä uskaltautua, löytyy miljoonia toinen toistaan epäilyttävämpiä ulkomaalaisia reseptejä suomenkielellä. Kuitenkin kotimaisen ruuan pitäisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa! Haastankin nyt päättäjät aloittamaan voimakkaan kampanjan perinteisen suomalaisen ruuan puolesta. Esimerkiksi Suomen Nisu -järjestö on aina valmiina toimimaan suomalaisen pullan puolesta, ja muitakin yhteistoimintakumppaneita löydämme taatusti. Tukevaa apua voisivat tarjota vaikkapa Perussuomalaiset.


(Mr. Niilo Paasivirta)