Maija päättää vakaasti laihduttaa. Illalla hän kuitenkin aivan huomaamattaan syö suklaapatukan. "Apua", ajattelee Maija, "mitä minä tein!?" Hän menee vessaan ja työntää sormet kurkkuunsa. Kaikki tulee ulos. "Hyi kun inhottavaa", ajattelee Maija, "mutta näin pysyn laihana!"
Siitä lähtien Maija käy aina oksentamassa kun ajattelee syöneensä liikaa. Hänen hampaidensa kiille kärsii, ja hänellä on kohta aina huono olo. Eräs tuttu tyttö aistii jotenkin Maijan tilanteen, ja tulee kertomaan hänelle että hän tekee ihan samalla lailla. Mutta tämä tyttö onkin keksinyt oivan apukeinon: kun ostaa yhdeltä isolta pojalta sellaisia jännittäviä tupakoita, niin ne parantavat oloa!
Maija ei ole koskaan polttanut, mutta tämä tyttö näyttää koulun jälkeen metsässä miten tätä "marihuanaa" poltetaan. Ensin Maijan olo todella paraneekin huimasti! Hän aivan kuin leijailee ilmassa ihanan kevyenä, eikä tunne minkäänlaista pahoinvointia. Hän hiipii kotiin hiljaa, ettei äiti haistaisi huumesavun makeaa tuoksua hänen vaatteissaan.
Maija on ottanut kannabishuumetta. Hän unohtaa kyllä bulimiansa, mutta tämä uusi pakkomielle on tuhat kertaa pahempi! Kannabis johtaa väistämättä siihen, että Maijan ruumis alkaa vaatia kovempia huumeita. Maija saa selville, että amfetamiini vie ruokahalun ja näin hän pystyy laihduttamaan tehokkaasti.
Amfetamiini saa Maijan nopeasti psykoosiin. Hän luulee että muurahaiset ja toukat ryömivät hänen ruumiissaan. Maija hakee autotallista bensiiniä, valelee itsensä ja sytyttää bensiinin. Hänen koko ihonsa palaa karrelle. Hän ei kuole, vaan hänet viedään sairaalan teho-osastolle. Mitään ei kuitenkaan voida enää tehdä. Maija kituu vielä kolme päivää kunnes kuolee. Hän palaa myös kuolemansa jälkeen iankaikkisesti helvetin tulessa.