Tänään sitä sitten juhlitaan. Nimittäin minun nimipäivääni. Oikein isolla joukolla, koreissa pukimissa keikistellen, ja touhu vielä televisioidaankin. Itse en ole viitsinyt vaivautua paikalle, vaan pistän aina tasavallan presidentin kättelemään nuo niljaiset, sikainfluenssaiset tuhannet kädet.

Lisäksi linnassa juhlitaan myös Suomen itsenäisyyden muistoa. Eipä maamme kovin kauan kestänyt olla itsenäinen; vuoden 1991 kieppeiltä (suuren rauhanvaltion hajoaminen) 1. tammikuuta 1995, jolloin liityimme EU:hun eli luovuimme taas itsenäisyydestä. Ennen tätä 4 vuoden itsenäisyyden kautta maamme oli viimeksi itsenäinen vuosina 1918 – 1944. Historiallisena aikana maamme siis on ollut itsenäinen noin 30 vuotta. Taitaapa monet afrikkalais-amerikkalaistenkin valtiot Afrikassa mennä meistä ohi itsenäisyysvuosissa!

Aikoinaan meillä oli kyllä pidempikin itsenäisyyden kausi. Sehän alkoi 2765 eKr. ja jatkui 1000-luvun tienoille, jolloin Ruotsi otti maamme oikeutetusti haltuunsa ja käännytti pakanat totiseen uskoon. Ennen sitä meillä oli kuningaskunta – ja olivatpa kaikki merkittävimmät viikinkikuninkaatkin suomalaisia. Tätä sopisi mieluimmin muistella kuin tätä viimeisintä “itsenäisyyden” kautta, jolloin lähinnä syöksyttiin syvään lamaan.

Eiväthän suomalaiset orjakansan luonteisena ole koskaan oikein itse omillaan pärjänneet. Myös ruotsinkielinen yläluokka on ainakin tähän asti ollut aivan välttämätön. Hirvittää kyllä se, että ummikkosuomalaiset haluavat suunnilleen karkottaa maamme ylevimmän kansanosan ja luopua ruotsin kielestä, joka kuitenkin on aina ollut se ummikoiden portti kansainvälitykseen. Katastrofihan tästä vielä seuraa, sanokaa minun sanoneen!

This entry was posted on sunnuntai, joulukuu 6th, 2009 at 6:34 and is filed under Ainoa Oikea Joulukalenteri, Bättrefolk, Historia. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.