(Enter-lehden numerossa 7/2002 ilmestynyt kolumnini, joka on tietysti yhä ajankohtainen.)

Viime aikoina jokaista viisaampaa kansalaista on yhä enemmän alkanut ärsyttää nykyaikaisen maailman tavaton, turha kiire ja hätäily. On täysin mahdotonta sanoa, mistä tilanteen jatkuva paheneminen löytyy, eikä sitä voi kukaan tietää. Tilanteen jatkuva paheneminen johtuu tietenkin siitä, että tietokoneet ja internet ovat tänä päivänä aivan liian nopeita, ja että kännykät ovat mullistaneet businessmaailman.

Tietokoneiden ja tietoverkkojen nopeus on kasvanut eksponentiaalisesti. Vuosi vuodelta tehot ja nopeudet moninkertaistuvat. Ihmisen teho sen sijaan ei ole kasvanut. Tässä on ristiriita, johon ei voi olla mitään helppoa ja yksiselitteistä ratkaisua. Niinpä en missään nimessä haluakaan ehdottaa sellaista.

Koska sähköposti menee perille nykyään jopa muutamassa sekunnissa, se ikäänkuin kannustaa kiirehtimään jokaista asiaa. Kaikki on tehtävä heti ja välittömästi. Minkäänlaista harkinta-aikaa tai rauhallista pohdiskelua ei suvaita. Kaikki on tehtävä samalla sekunnin murto-osalla, eikä kukaan tietokonetta epäonnekseen käyttävä saa koskaan hetkenkään rauhaa.

Tietoverkkojen lisäksi toinen syypää on kännykkä. Nyt, kun meillä on tämä hieno ns. mobiili tiedonvälitys, se tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisen työntekijän täytyy nyt olla tavoitettavissa muutamassa sekunnissa aivan koska tahansa, oli sitten työaika tai ei, ja riippumatta siitä, missä työntekijä sattuu sillä hetkellä olemaan. Kännykkä pirisee siis yötä päivää.

IT-alalla ei nykyään voi edes olla työntekijänä, jos ei ole kännykkää, ja kotonakin huippunopeaa internet-yhteyttä. Työaikoja ei enää tunneta tällä alalla lainkaan, vaan jokaisen IT-alan henkilön on tehtävä työtä niin työpaikalla kuin kotonakin vuorokauden ympäri. Tulosvastuu on ankara, ja joka ikisenä päivänä on tehtävä tuottavaa tulosta. Muuten Nokia menee välittömästi konkurssiin tai muuttaa ulkomaille.

Sanomattakin on selvää, että tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu, joten siitä ei tarvitse tässä sen enempää edes puhua, koska kaikkihan tämän kristallinkirkkaan ratkaisun ymmärtävät jo muutenkin. Ratkaisu on siis se, että kaikkien IT-alan työntekijöiden on otettava nyt tiukka, luja ote töihinsä, ja kolminkertaistettava ponnistuksensa! Suomalainen mies kestää kaiken, myös tämänkin vaikean tilanteen.

Työntekijöille ei ole nyt varaa valittaa. Syvä lama ja vaikea työttömyystilanne vaativat nyt IT-alan työntekijöitä toimimaan väsymättä talouselämämme hyväksi. Tämä pyyteetön työ on suoraan verrattavissa talvisodan aikoihin. Emmehän silloinkaan valittaneet turhista, vaan jokainen puhalsi tiukasti yhteen hiileen. Kollaa kestää, ja me kestämme sata, tai vaikka tuhat, tai sata kertaa tuhat kunnian päivää! Suomalainen mies vastaa kymmentä ulkomaalaista. Suomalainen sisu vie läpi vaikka harmaan kiven. Suo ja kuokka, niistä alkoi suomalaisen sisun tarina, joka ei saa päättyä tähän sukupolveen.

Jokainen suomalainen mies tehköön siis nyt työtä vaikka vuorokauden ympäri. On annettava epäröimättä oma elämä maamme talouden puolesta. Muistakaamme naisia, lapsia, työttömiä ja siviilipalvelusmiehiä. Meidän on pakko kantaa harteillamme ankara vastuu siitä, että yhteiskuntamme vähäosaisillekin riittää jokapäiväistä leipää niin tänä päivänä kuin tulevaisuudessakin. Tämä vastuu on pyhä. Se on vala, jonka vannoimme jo syntyessämme Suomeen, rakkaaseen isänmaahamme!

IT-alan miehet kestävät kaiken. He antavat kaikkensa isänmaan puolesta. Niinpä IT-alalla olemme valmiit alentamaan palkkojamme runsaalla kädellä, ja olemme valmiit nostamaan eläkeikää roimasti. Hurtti huumori ja tervehenkinen kilpailu, ne ovat välineitä, joilla miehet kannustavat toisiaan yhä parempiin suorituksiin. Ruotuun palautus tapahtuu tarvittaessa karskien miesten tapaan ”saippuapala sukassa” -sakinhivutuksella. Kuritus konttorin vessassa tehdään ankarasti mutta päättäväisesti. Jälkeenpäin läksynsä oppinut mies otetaan taas mukaan porukkaan, eikä kurinpalautuksesta enää jälkeenpäin puhuta. Se on ollutta ja mennyttä.

Meidän on seurattava myös japanialaisten esimerkkiä. He osoittavat esimerkillistä samurai-henkeä, ja näyttävät koko maailmalle, että työnantaja on heidän elämänsä, ja että työ on miehelle tärkeintä. Kun työpäivä auringon laskiessa – ja pomon poistuttua työpaikalta ensin – päättyy, meneekö japanilainen mies kotiinsa? Ehei! Hän lähtee työtoveriensa kanssa ravintolaan. Näin hän osoittaa, että työtoverit ja työnantaja ovat tärkeimpiä. Tällaista asennetta kaipaisimme täällä synkässä pohjolassakin.

Kun jokainen suomalainen mies ottaa nyt jämäkästi vaarin neuvoistani, lähtee maamme talous pian mahtavaan nousuun. Tämä sukupolvi olkoon sukupolvista parhain. Muistakoot jälkipolvet iankaikkisesti nämä miehet, jotka epäröimättä antavat koko elämänsä isänmaamme hyvinvoinnin puolesta. Jokaisen suomalaisen miehen on nyt työskenneltävä itsensä hengiltä!

This entry was posted on torstai, marraskuu 17th, 2005 at 19:07 and is filed under Ajankohtaista, Politiikka. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.