Ropecon, tuo nuorten suuri hengellinen juhlatilaisuus järjestetään jälleen Espoon Dipolissa 8.-10.8.2003, jo kymmenettä kertaa. Tällaiset suuret, kansainvälisen tyylin tapahtumat eivät kuitenkaan ole vailla vaaroja, joille alttiiksi joutuvat eritoten Kehä III:n ulkopuolisen maaseutu-Suomen alueelta saapuvat nuoret neidot. Etenkin heitä silmällä pitäen olen tahtonut kirjoittaa tämän hyödyllisen oppaan, jonka avulla he voivat välttää monet niistä sudenkuopista, joihin suurkaupunkiin saapuvia heidänkaltaisiaan, puhtaan viattomia, tyttöjä odottavat.
Naisella on omituinen syntyperäinen luonteensa, joka suuresti eroaa miehen luonteesta juuri sen vuoksi, että naisella on toinen tarkoitusperä kuin miehellä, nimittäin täydentää miestä perhe- ja kotielämässä. Jos nainen onkin heikompi ankaran tarkkajohteisessa ajattelutyössä ja ennakolta määrättyjen tehtävien suorittamisessa, niin on hän sen sijaan kekseliäämpi huomioimaan sekä nopeampi mielikuvituksen avulla huomioitaan muodostamaan. Toisin sanoen hän käsittää helpommin aisteillaan kuin järjellään. Naisen suurempi alttius vaikutuksille sekä siihen yhtynyt hehkeämpi mielikuvitus tekee hänet, kuten sanotaan, tunteelliseksi. Pikkuseikat, joista mies ei ole tietävinään, liikuttavat hänen hermostoaan ja sieluaan. Hän ei voi säilyttää mielenmalttiaan eikä karaistua kestämään ulkoisen elämän iskuja.
Vanhempien tulisi näiden seikkojen vuoksi kiinnittää erityistä huomiota tyttöjen roolipeliharrastukseen. Mielikuvitus kehittyy nuorella tytöllä aikaisin ja voimakkaaksi. Sadut ja kertomukset vaikuttavat hänen mielikuvitukseensa, käyden hänelle varsin rakkaiksi, eritoten jos ne saavat hänen sydämensä jänteet väräjämään osanottavaisuutta, rakkautta tai inhoa.
Vaikka tyttö tarvitseekin jonkun verran ravintoa tälle mielikuvittelun tarpeelleen, on kuitenkin tarkasti valvottava, ettei hän saa sitä tyydyttää kamalilla ryövärikertomuksilla (Praedor), kepeillä lemmenjutuilla (BESM), kehnoilla teatterikappaleilla (Vampire) ja muilla semmoisilla, jotka johtavat mielikuvituksen saastaiselle tolalle (Call of Cthulhu). Tämä taasen voi, kun hänen aikuistuttuaan (Ars Magica) tulee itse määrätä menettelynsä, johtaa hänet vaarallisille harhapoluille (Dangerous Journeys) ja houkkamaisiin järjettömyyksiin (Synnibarr).
Mutta tytön kasvatus ei saa olla pakonomaista eikä kahlehtivaa, eikä se saa turmella hänen nuoruudeniloaan, sillä hänen tarvitsee saada sitä nauttia yhtä täysin mielin kuin pojankin. Koulutyttö tarvitsee LARP:ia tai tanhuamista. Hänen leikkinsä pitäisi tapahtua ulkoilmassa, sillä hän kaipaa sitä enemmän kuin poika, jos mielii estää riuduttavan kalvetustaudin hävittää tuota pikaa nuoruuden väriä poskilta. Sopivina seurahuveina erityisesti mainitaankin seuranäytelmät ja kuvaelmat, joita roolipelit suuresti muistuttavat.
Kuvassa oikealla [pahoittelemme kuvan puuttumista, uusi kuva tulee ehkä joskus -toimitus] näemme erittäin varottavan esimerkin: tytöllä on yllään puristavat kureliivit ja turmelevat kengät. Hänen hiuksensa on värjätty myrkyllisillä väreillä, jotka pilaavat hiukset. Liiallinen ihon paljastaminen aiheuttaa vilustumisen puhumattakaan moisen paljastelun moraalisesta ynnä siveellisestä vaikutuksesta. Se yllyttää nuoret miehet liialliseen tuttavallisuuteen, ynnä kehjeyttää tytössä loukkaavaa veikisteleväisyyttä. Huomaa, että silmänaluset ovat tummanpuhuvat ylettömästä valvomisesta, ja kalvetustauti on riuduttanut nuoren vartalon. Tytön kantama kuorma on nuoren naisen keholle sopimattoman raskas. Lateksikorvat hautovat korvia tavalla, josta on usein seurauksena korvatulehdus tai ihottuma.
Kun LARP on semmoista, kuin sen pitää olla, nimittäin levoksi ja virkistykseksi sekä ruumiille että sielulle, silloin se on paikallaan. Väsyttävät LARP:it, joissa tytöt rasittavat itseään näyttäytyäkseen iloisilta ja viehtyneiltä, tai, mikä vieläkin pahempaa, jos ne kestävät myöhään yöhän tai jos niihin liittyy pitempiä maa- tai vesimatkoja - semmoiset iltamat eivät vaikuta ainoastaan yhtä turmiollisesti kuin muut ankarat ruumiinliikkeet, vaan vieläkin vaarallisemmin, sillä tavallisesti LARP:iin on yhtynyt sopimaton puku, kuuma, häkäyttävä ilma, kenties intohimoiseksi kiihtynyt mielialakin sekä samanaikainen kiihoittavien juomien (limonadi, kahvi, tee) käyttö.
Etenkin nuorta tyttöä on suojeltava kaikilta kuosin ylellisyyksiltä, jotka eivät suinkaan ole viattomia terveydelliseltä kannalta katsoen. Semmoisia ovat esim. nuo ruumista rumentavat ja sisäelimiä puristavat kureliivit ja jalkoja rumentavat ja turmelevat suippokärkiset tai peräti raudoitetut saappaat ja vakaata käyntiä haittaavat korkeat korot, alaraajain verenkiertoa estävät sukkanauhat ja vyötäröä painavat monet hameet yms.
Puristavat vaatekappaleet ovat kiusallisia ja epäterveellisiä kaikille, mutta varsinkin kasvavalle tytölle. Kaikkein vaarallisin on kureliivi, se kun voi puristuksellaan turmella kaikkein tärkeimmät elimet sekä rinta- että vatsaontelossa. Samalla kun kureliivi puristaa keuhkoja ja työntää niitä ylöspäin, painaa se vatsaelimiä alaspäin ja toisiansa vastaan. Varsinkin maksa puristuu vatsalaukun sisään ja sen yli. Maksa taas voi painaa oikean munuaisen alaspäin. Myöskin paksusuoli työntyy eteenpäin, ja alaspainunut munuainen voi muuttua liikkuvaksi. Koko vatsansisällyksen puristuminen taas voi painaa kohdun ja virtsarakon aivan luonnottomaan asentoon.
Täytyy suorastaan ihmetellä, kuinka kureliiviä Ropeconissa käyttävillä naisilla voi olla ainoatakaan tervettä päivää. Se vain todistaa, miten äärettömän sitkeästi elimistö ponnistelee luonnottomissa ja epäterveellisissäkin olosuhteissa. Kaikella on kuitenkin rajansa, ja kun kureliiviä Ropeconissa käyttävä tyttö vihdoin alkaa tuntea kaikenlaisia "itsestään tulleita" vaivoja, on jo myöhäistä katua.
Siis: jalkoja turmelevat ja rumentavat jalkineet, jotka pyrkivät saamaan lumireen näön ja jalkapihdin ominaisuudet; kureliivi, joka estää rintakehän vapaan aaltoilun ja synnyttää hengenahdistusta rivakammin liikuttaessa; hihat, jotka estävät käsivarsien kohottamista; hatut, jotka vaikeasti pysyvät päässä tai rumentavat koko ulkoasun - kaikki semmoiset ovat terveyden, terveen maun ja reippaan lapsenmielen hävittäjinä jyrkästi hylättäväksi tuomittavat.
Kauneinkaan puku ei voi viehättää naisen yllä, joka ei huolehdi siitä, että hän ainakin kerran päivässä puhdistaa ihonsa kaikkia ruumiinosia myöten. Kylpy tai suihku ja sen jälkeen kuivaharjaus sekä kölninvedellä pyyhkiminen aamuisin luo pohjan päivän hyvinvoinnille ja myös pukeutumiselle. Hien haju niin naisella kuin miehellä on pahimpia seikkoja, mihin voi syyllistyä, sen vuoksi puhtaus vaatii myös hienhajua poistavien aineiden käyttöä. Sanomattakin on selvää, että puhtauteen kuuluu käsien, varpaiden ja kynsien huolellinen hoito yhtä hyvin kuin kasvojenkin. Kaikki vartalon karvat on usein ja tarkasti poistettava, iho puhdistettava joka ilta kosmeettisten aineiden jäljiltä, mikäli niitä käyttää, sekä hoidettava erinäisin voitein. Tämä kaikki kuuluu kuitenkin jo kauneudenhoidon alaan.
Mutta lopultakin on kiinnitettävä huomiota vaatetuksen siveelliseen ja moraaliseen vaikutukseen. Miellyttäväisyyden halua, joka on naisluonteelle synnynnäinen, ei tytön suinkaan pidä kohdistaa kuin yhteen ainoaan henkilöön - tulevaan aviomieheensä. Tytön on vältettävä kaikkea veikistelevää ja aisteja kiihoittavaa ruumiin paljastelua. Naisluonteen perussävy on viehättämishalu. Vaatetuksella onkin sen vuoksi tytölle suuri merkitys. Hän tekee havaintoja miten toverinsa ovat puetut, vertailee itseään heihin, puhelee siitä "kuinka käytetään", on korunhaluinen omassa vaatetuksessaan ja peilailee mielellään itseään kaikissa talon kuvastimissa, päästäkseen selville miltä hän oikein näyttää.
Miehen on Ropeconiin pukeutuessaan syytä varoa tarkoituksellisen huoliteltua asua, tuoksumista parturin jäljiltä, sekä ehdottomasti jakausta, joka ulottuu takaraivolle. Muutenkin herrasmies käyttää mahdollisimmjan yksinkertaista hiuskuosia. Keinolaineet ja briljantiinin välke tukassa eivät hänelle sovi. Hyvin pukeutuva mies ei kesälläkään esiinny ilman solmiota. Mies ei käytä naisten hajuvesiä, mutta sen sijaan hyvämerkkistä kölninvettä, hyvänhajuisia parranajosaippuoita ja talkkia.
Etelämaiden mies käyttää toisinaan koruja, mutta varsinkin espoolaiset ovat varsin puritaanisia, siellä mies tuskin koskaan käyttää edes sormusta. Miesten ei katsota voivan käyttää jalokiviä, kuten timanttia, rubiinia tai smaragdia. Pieni safiiri tai ruusukivi solmioneulassa voi puolustaa paikkaansa. Miehen varsinaiset korut ovat kuitenkin kunniamerkit.
Hyvin pukeutuva mies ei pidä krokotiilinnahkaisia kenkiä. Hän käyttää kokoruskeita kenkiä ruskeiden ja harmaiden pukujen kera, kokomustia sinisen ja mustan kanssa. Hän ei käytä kiiltonahkakenkiä aamupäivällä. Hän ei myöskään käytä tummansinistä päällystakkia eikä liian ruumiinmukaista päällystakin mallia. Muunväristä kuin mustaa smokkia ei yleensä ainakaan toistaiseksi pidetä korrektina.
Jollei nuorten tyttöjen synnynnäistä miellyttäväisyyden halua pidetä tarpeellisten rajojen sisällä, voi se piankin kehjetä loukkaavaksi veikisteleväisyydeksi. Tytölle pitääkin sen vuoksi opettaa, millaista todellinen käytöksen miellyttävyys ja sulous on. Hänelle opetettakoon, että se ilmenee ryhdin vakavuudessa ja arvokkuudessa eikä kankeudessa ja jäykkyydessä, liikkeissä, jotka ovat pehmeitä ja sulavia, eikä huolettomia ja huteloita; että se vaatii suoraa, mutta ei kankeaa selkää; kohotettua, mutta ei samaan asemaan jäykistynyttä päätä; käsivarsia, jotka riippuvat sulavan kaartuneina, valmiina palvelemaan, ei asentoonsa jäykistyneinä eikä sinne tänne kieppuvina.
Hyvä tapa ja siisteys vaatii, että jokainen ihminen yskiessään noudattaa määrättyä varovaisuutta. Yskäkohtauksen sattuessa on jokaisen ihmisen, olkoonpa hän terve tai sairas, vetäydyttävä ainakin käsivarren mitan päähän muista ihmisistä, ruokatavaroista jne., käännettävä päänsä poispäin, suljettava suunsa ja pidettävä vasemman käden selkäpuoli sen edessä, kunnes kohtaus on mennyt ohi. Samaan tapaan on aivastettaessa koetettava estää nestepisaroiden ympärisinkoilemista.
Että lattialle sylkeminen on perin epäsiisti, hylättävä tapa, joka todistaa alhaista sivistystasoa ja johon liittyy tartunnanvaara, on jo juurtunut suuren yleisön tietoisuuteen. Ulkona luonnossa ei tartunnanvaara ole niin suuri, mutta siitä huolimatta on niin terveiden kuin keuhkotautia sairastavienkin siisteyden nimessä vältettävä sylkemästä maahan ainakaan ihmisasuntojen lähettyvillä, toreilla, kaduilla tai puistoissa, missä liikkuu paljon ihmisiä, kaikkein vähimmin sellaisilla paikoilla, missä lapsilla on tapana leikkiä ja oleskella.
Paitsi joka päivä tapahtuvaa lattioiden kosteata lakaisemista, pestään ovien rivat 2% lysolivedellä ja siivotaan pelihuoneet, salit ja käytävät ynnä muut huoneistot Ropeconin päävastaavan määräämillä ajoilla ja ainakin joka seitsemäs päivä. Näitten toimitusten suorittaminen Ropeconissa kuuluu Dipolin henkilökunnalle. Conin kävijöiden tulee silti joka kerta tyhjentää ja tarkasti huuhtoa klosetit sekä tuulettaa klosettihuoneet, jotka sitä paitsi ainakin joka seitsemäs päivä on pestävä 2% lysolivedellä. Jokainen conin kävijä ja työläinen kylpee ainakin kerran viikossa. Epäsiistit henkilöt kylpevät ja vaihtavat vaatteita niin usein kuin tarve vaatii.
Etenkin nuorten miesten on syytä vielä kiinnittää tarkkaan huomiota erääseen seikkaan, jota luontainen häveliäisyytemme sallii meidän vain vihjaillen käsitellä. Hyvän käyttäytymisen sääntöihin nimittäin kuuluu, että elleivät portaat ole kyllin leveät, niin että mies ja nainen vierekkäin voivat nousta ylös portaita, sääntö määrää, että mies kulkee edellä ylöspäin, nainen laskeutuu edellä alaspäin. Tämä sääntö on peräisin niiltä ajoin, jolloin oli noustava huimaavan korkeita torneihin vieviä pyöröportaita ja joita kiipeillessä kavaljeerille olisi tarjoutunut irstas näkymä suoraan naisen pohkeisiin pitkien hameiden alta! Tämä on Ropeconissa syytä muistaa tavallistakin tarkemmin, onhan juhlapaikalla läsnä sekä paljon nuoria naisia että myös lukuisia portaita.
Tanssi, eli taito liikehtiä säännöllisessä tahdissa, koostuu rytmisistä ruumiinliikkeistä ja eleistä, jotka poikkeavat arkisesta liikehtimisestä. Tanssi voi luoda tilanteita, joissa sallitaan uudenlaiset läheisyyden muodot. Sen vuoksi tanssit on ehdottomasti käsiteltävä, kun puhutaan Ropeconin vaaroista. Etenkin nuorten tyttöjen on syytä ottaa nämäkin neuvot vakavasti.
Tanssi on kyllä luonnonmukainen nuorison huvitus, jonka vuoksi emme moitikaan itse tanssimista. Mutta kun tanssi muualla kenties on luonnonmukaista voimistelua ja ruumiin virkistystä, muuttuu se tanssiaisissa tämän irvikuvaksi. Puettuna tavallisesti perin luonnottomaan pukuun, hengittäen saastaista ja epäterveellistä ilmaa, nojautuen vieraan herran käsivarteen, kateuden, mielisteleväisyyden, valloitushalun ja muiden kiusanhengetärten kuohuessa sisimmässä, joutuu tyttö Ropeconin tanssiaisissa helposti kaikkien niiden raivotarten valtaan, jotka yksin voimin hävittävät terveyden rusotuksen hänen poskiltaan.
Kuinka usea onkaan tanssinut itselleen keuhkotaudin tai vatsanpohjusvikoja; kuinka usea kotimatkalla kylmetyttänyt itsensä hengenvaarallisesti! Ja kuinka monen avioliiton onni onkaan karahtanut karille nuoren aviovaimon ikävöidessä takaisin tanssiaisten huumaavaan pyörteeseen ja lemmenvehkeilyihin! Säästäköön siis jokainen äiti tyttärensä näiltä vaaroilta, kiusauksilta ja pauloilta, jotka usein turmelevat hänen sekä ruumiillisen että henkisen terveytensä ja hävittävät viattomuuden ja häveliäisyyden tunteet, joiden säilyttäminen kuitenkin on mitä tärkeintä.
Lähes kokonaan vanhemman väen ja kirkon valvonnan ulkopuolella ovat säilyneet pitkään eräät syksyiset nuorisotilaisuudet, jotka viimeksi ovat liittyneet palvelusväen vapaa- eli runtuviikkoon. Eräs tällainen perinne on säilytetty myös Ropeconiin. Tapana on öisin yöstellä eli käydä yöjalassa tai oleskella ns. jumihäissä suurella joukolla. Jumihäät tarkoittavat, että jäädään käsikaulassa makaamaan pehkuihin tanssituvan (Smökki) lattialle.
Poika saa heittää pois kenkänsä, ehkä takkinsakin, tytöillä on oltava yllään mekko ja röijy. Mikäli kumppani on uusi tuttavuus, sopii nukkua "käsikaulassa". Seurustelun muuttuessa kiinteämmäksi, useiden Ropeconien aikana, voi nukkua "ristireidessä", ja pitävätpä jotkut tapanaan "pusujen plosauttelemistakin". Pidemmälle ei maatessa saa mennä, muu on epäsiveellistä ja vasten säädyllisiä tapoja; on maattava rauhassa. Jos pari liikahtelee tai pyrkii sukupuoliseen yhteyteen, menettää se nopeasti maineensa tai heistä tulee nopeasti aviopari.
Vanhan kansan katsomusten mukaan tämä vastaa tarkalleen samaa kunniallista seurustelua kuin nykyinen tytön ja pojan käsikoukussa kulkeminen tai kädet toistensa lanteille kierrettynä käveleminen. Nuoriso, joka saa väsyksiin asti liikuntoa Ropeconin riennoissa, ei kuitenkaan pidä kävellen seurustelua ymmärrettävänä. Kun ei tehdä työtä eikä tanssita, niin levätään ja ehkä puhellaan. Järjestysmiehet määräävät, kuka poika saa nukkua minkin tytön vieressä.
On aina muistettava, että vanhastaan yöstelyä ovat aina säädelleet erittäin tiukat tapasäännöt, joiden tarkoituksena on turvata moraalin säilyminen. Rajoittamaton sukupuolivapaus ei ole kenenkään edun mukaista, ja tyttöjen on syytä pelätä "huorimukulan" syntymistä, sillä se pilaa koko elämän. Kuri "jumihäissä" on tiukka; valvovathan siellä niin Ropeconin erikseen palkkaamat moraalinvartijat, kuin nuoret myöskin toinen toisiaan. Kun samalla lattialla makaa satoja pareja, on kontrolli tiukka.
Tietysti näissä tilaisuuksissa saattoi tapahtua rikkomuksia hyviä tapoja vastaan, mikä lisää papiston niitä kohtaan tuntemaa epäluuloa ja taistelunhalua. Esim. Muhoksen Laitasaaren jumihäät jäivät asiakirjoihin siksi, että "eräs piika, Anna Caisa Ruuth, tuli raskaaksi, mikä sitten päättyi lapsenmurhaan, ja hänen kaulansa katkaistiin". Tämä riittäköön varoitukseksi, vaikka Ropeconin "jumihäissä" ei milloinkaan tiedetä siveettömyyksiä edes tapahtuneen.
Pahat eli veneeriset taudit, joiden hävityksillä tuskin on mitään rajoja ja jotka kerta johonkin perheeseen tai asuntoon tulleina saavat aikaan lukemattomia kärsimyksiä, häpeää ja loppumatonta epäluuloa, näyttäytyvät eri tavalla ja moninaisilla oireilla. Pahat taudit saavat alkunsa tarttumasta kosketuksella, enimmäkseen lihallisen sekaannuksen kautta tai yhdyselämästä, imettämisellä, käyttämällä yhteisiä lusikoita, juoma-astioita, piippuja, pito- ja vuodevaatteita jne.
Näin ollen Ropeconissa on nuorten ehdottomasti varottava käyttämästä toisten juoma-astioita tai ruokailuvälineitä. Käymälätiloissa on noudatettava tavanomaistakin tarkempaa puhtautta. Pahan taudin välttämisessä kuitenkin ensiarvoisen tärkeät puhtauden lajit ovat mielen ja sielun puhtaus, sekä mitä korkein moraalinen puhtaus. Kun noudatamme erästä sisäistä ääntä, joka sanoo meille, että avioliitto on, ei ainoastaan mitä suurimman arvoinen yhteiskunnalle, vaan johtuu myöskin ihmisen omasta sisällisestä luonnosta ja on eroittamattomassa yhteydessä ankarimpien siveelisten lakien kanssa. Seurustelussa avioliiton ulkopuolella kadottaa rakkaus varsinaisen merkityksensä ja vajoaa ainoastaan fyysilliseksi, milteipä eläimelliseksi paheeksi.
Niin pian kuin joku huomaa vaikeasti paranevia haavoja siittimissään tai muualla ruumiissaan, taikka ihottumaa, pitkällistä kurkkutautia, lihamaisia tai muita kasvannaisia pakaralihaksissa, tai rupeaa puhumaan tai laulamaan nenäänsä, josta juoksee märkää, jne. on hänen heti ilmoittauduttava lääkärin tarkastettavaksi. On selvää, että tällaisessa tilassa ei Ropeconiin lähtö ole lainkaan suotavaa.
Onhan selvää, että kotioloissa ei voida järjestää asioita sillä tavalla, mitä täydellisen hygienian noudattaminen vaatisi. Oikealla kuvattu desinfektiolaitos kuitenkin antaa hyvän kuvan Ropeconista palaavan nuoren käsittelyssä tarvittavasta järjestyksestä.
Vanhempien on syytä varustautua ainakin joka taloudesta helposti löydettävillä suojavälineillä. Kumikäsineet, harsoa tai muuta kangasta, josta taitellaan hengityssuojain, sadetakki, suihkuhuppu ja muut varusteet ovat jo valmiiksi saatavilla useimmissa talouksissa. Conista palaava nuori ohjataan ensin takapihalle varattuun paikkaan, jossa hänen vaatteistaan ja varusteistaan kevyesti mattopiiskalla tampaten postetaan enimmät bakteerit, ulkoloiset ja muut hirviöt.
Nuori riisutaan alusvaatteisilleen. Mikäli vaatteita ja varusteita ei voida taloudellisista tai tunnesyistä polttaa - esikäsittelypaikalle on joka tapauksessa tehtävä nuotio - on ne desinfioitava autoklaavissa tai muilla menetelmillä. Jo etukäteen on nuoren reitille asetettu sanomalehtiä, jotka on helppo polttaa. Näitä pitkin nuori ohjataan esilämmitettyyn saunaan, jonka lämpötilan on oltava vähintään +100 astetta Celsiusta. Siellä nuorelle lyödään niin kuumat löylyt kuin hän suinkin voi kestää, vähintään 15 minuutin ajaksi.
Perusteellinen hankaus karkealla harjalla ja tehosaippualla on välttämätöntä. Hiukset ja muut karvat voidaan ajella pois, jollei käytettävissä ole täisampoota ja muita erikoisaineita.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Käytöksen kultainen kirja,
Werner Söderström Osakeyhtio 1957.
Kotilieden lääkärikirja: Werner Söderström Osakeyhtio 1929.
Oriveden leprasairaalan päiväjärjestys: Lääkintöhallitus, 1915.
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto, Otava 1982,
ISBN 951-1-01041-7.
Virtanen, Leea: Kansanviisauden kirja, WSOY 1992,
ISBN 951-0-17153-0.
Virtanen, Leea: Suomalainen kansanperinne, SKS 1991,
ISBN 951-717-500-0.
Wistrand, A. Tim.: Wistrand'in kotilääkäri. Kustannus ja
kirjapaino osakeyhtiö Sampo, 1901.
Wretlind, E. W.: Naisten siitinelo säännöllisessä ja
kivuloisessa tilassa, Werner Söderström Osakeyhtio 1905.
Sensuurin hyväksymä.